Toimitusjohtaja Pekka Räsäsen tervehdys
Kielelliset oikeudet ovat jokaisen perusoikeus
Juha Sipilän hallitus erosi maaliskuussa 2019 ja pitkään valmisteltu maakunta- ja sote-uudistus jäi toteutumatta. Vasta tuleva eduskunta ja hallitus päättävät, jatketaanko uudistamiseen liittyvää työtä.
Esitetyt sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuudistuksen ja maakuntauudistuksen lakiehdotukset eivät huomioineet viittomakieltä käyttävien kielellisiä oikeuksia, kuten viittomakielilaki (359/2015) edellyttää. Miltä meistä kuulevista tuntuisi, jos olisimme kiinankielisten palvelujen piirissä? Viittomakielialan järjestöt jatkavat päättyneellä vaalikaudella hyvässä yhteistyössä toteutettua edunvalvontaa ja vaikuttamistyötä näiden perusoikeuksien toteutumiseksi.
Jos viittomakieliselle ei ole tarjolla kotiin viittomakielistä kotihoitoa, tulisi hänellä olla vaihtoehtoisesti oikeus hakeutua viittomakielisten asumispalvelujen piiriin.
Mikäli viittomakieltä ei nimenomaisesti sisällytetä sote-lakiehdotusten palvelujen kieltä koskeviin pykäliin tai perusteluihin, viittomakieltä käyttävien kuurojen, kuurosokeiden ja muiden kuulovammaisten potilasturvallisuus, itsemääräämisoikeus, oikeus hyvään hoivaan ja huolenpitoon, oikeus tietää palveluihin liittyvistä vaihtoehdoista jne. eivät voi toteutua. Osallisuuden ja yhdenvertaisuuden turvaamiseksi viittomakieltä käyttäville on turvattava oikeus saada viittomakielistä tietoa palveluista ja käyttää äidinkieltään eli viittomakieltä. Viittomakieltä käyttävän henkilökohtaiset tarpeet tulee ymmärtää ja huomioida palveluja järjestettäessä.
Viittomakielisen pääsy hoivapaikkaan vaihtelee kunnittain
Toinen alkuvuoden 2019 kiihdyttävä puheenaihe on ollut epäkohdat vanhusten hoidossa. Ennustan, että keskustelu siirtyy pikkuhiljaa myös siihen, kuinka huonokuntoisina vanhukset nykyään vielä asuvat omissa kodeissaan. Kunta tekee päätöksen, tarvitseeko henkilö hoivapaikkaa vai onko oma koti edelleen turvallinen asuinympäristö. Arviointiperusteet ovat valtakunnallisia, mutta esim. viittomakielisten näkökulmasta tulkinnat eroavat voimakkaasti kunnittain. Kuntien päätöksenteko on vielä hidasta, ja välillä omaisille tulee tunne, että hidastelun syynä on kunnan rahapula.
Jos viittomakieliselle ei ole tarjolla kotiin viittomakielistä kotihoitoa, tulisi hänellä olla vaihtoehtoisesti oikeus hakeutua viittomakielisten asumispalvelujen piiriin. Ratkaisevaa on myös se, että miten asiakkaan palvelutarpeen arviointi näissä tilanteissa toteutetaan. Ratkaisu on toteuttaa palvelutarpeen arviointi viittomakielisen asiantuntijan avulla, asiakkaan omalla äidinkielellä.
Perustusvaliokunta muistutti sote-uudistuksessa viittomakielisten oikeuksista
Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi maakunta- ja sote-uudistusta koskevassa lausunnossa jo vuonna 2017, että oli valitettavaa, ettei esitysten perusteluissa ollut tehty selkoa siitä, kuinka uudistus käytännössä vaikuttaisi viittomakieltä käyttävien asemaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ovat perustuslain 19 §:ssä turvattuja perusoikeuksia, ja perustuslakivaliokunta kiinnitti erityistä huomiota viittomakieltä käyttävien kielellisten oikeuksien toteutumiseen. Se muistutti, että viranomaisten ja muiden julkisia hallintotehtäviä hoitavien velvollisuutena on edistää viittomakieltä käyttävän mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään (PeVL 26/2017 vp, s. 62). Perustusvaliokunta toisti kantansa uudelleen helmikuussa 2019 antamassaan lausunnossa.
Perustuslakivaliokunnan lausunto viitoittaa tulevaa sote-uudistuksen valmistelua selkeästi. Toinen vaihtoehto on, että tulevalla eduskuntakaudella täydennetään voimassa olevaa viittomakielilakia siten, että viittomakielisten kielelliset oikeudet, perusoikeudet Suomessa toteutuvat.
Pekka Räsänen
Toimitusjohtaja