Kuuron Kerstin apaattinen arki vaihtui korttiringiksi
Ei enää yksinäisiä päiviä television ääressä! Kuuro ja lähes sokea Kersti Kallio virkistyi päästyään viittomakieliseen palvelutaloon. Monen vuoden jälkeen Kersti elää taas omannäköistään arkea.
Kortit läiskähtelevät pöytään, kun Kersti Kallio jakaa pelikortteja naapureilleen Ailalle ja Jarmolle.
Åvikin palvelutalon asukkaita kahvipöydässä.
”Hetkinen! Ei kai kukaan huijaa”, Kersti tarkistaa ja tarttuu korttipinoonsa. Hetken pelikaverit käyvät keskustelua säännöistä, sitten kaikkia naurattaa.
Kerstin tytär Pia-Dora Liljegren on tullut vierailulle ja seuraa viittomakielistä pelirinkiä sivummalta. Vitsit saavat hänetkin hekottamaan.
”Olen valtavan helpottunut, että äiti lopultakin pääsi viittomakieliseen ympäristöön. Lopultakin hän pystyy keskustelemaan ja saa tarvitsemaansa hoitoa.”
Kersti on elänyt vauhdikkaan elämän. Hän teki pitkän uran HK:n ruokatehtaassa, rakasti luonnossa vaeltamista ja kävi viikoittain uimassa, 85-vuotiaaksi asti. Kun liikuntakyky heikkeni, Kersti ei enää päässyt ulos. Sosiaaliselle naiselle viimeiset neljä vuotta kerrostaloyksiössä olivat apaattista aikaa. Kivut pahenivat ja mieliala oli matalalla.
”Minä lähinnä istuin kotona keinutuolissa ja katsoin televisiota. Oli hankalaa, kun kotihoitajat eivät ymmärtäneet viittomakieltä. Emme tajunneet toisiamme”, Kersti kertoo.
Kersti on kuuro. Hän on myös 90-prosenttisesti näkövammainen eli näkee vain metrin päähän. Hän sairastaa alzhaimeria eikä pysty enää kävelemään.
Menneinä vuosikymmeninä Kerstin kaltainen ihminen olisi saanut palvelutalopaikan saman tien. Nykyään kuuroja vanhuksia pidetään kotonaan ja ohjataan apu sinne. Kuntien välillä on eroja, mutta yleisesti palvelutaloon siirtyminen on mahdollista vasta, kun henkilö ei pärjää kotonaan vaikka kotihoitaja käy neljästi.
”Meillä se tilanne oli pitkään. Äiti kaatuili pahasti ja minun oli oltava koko ajan hälytysvalmiudessa”, Pia-Dora kertoo.
Tytär anoi äidilleen palvelukotipaikkaa lukuisia kertoja neljän vuoden ajan.
Lopulta Kerstille järjestyi viikon loma Kuurojen palvelusäätiön viittomakielisessä palvelukodissa Hyvinkään Åvikissa. Paikka oli heti Kerstille mieleen. Parasta hänestä oli, että kaikki osasivat viittomakieltä.
”Täällä oli vanhoja tuttuja! Opiskelin näiden kanssa parikymppisenä Kuurojen talouskoulussa Turussa”, Kersti sanoo ja heilauttaa kättään muiden asukkaiden suuntaan.
Kuuden lomajakson jälkeen Helsingin kaupunki hyväksyi hakemuksen ja elokuussa 2018 Kersti muutti pysyvästi Åvikin palvelutaloon.
”Elämäni on muuttunut täysin. Olen niin virkistynyt. Minun kuntokin on parantunut”, Kersti kehuu.
Television edessä tylsistyminen on Kerstin elämässä historiaa. Hän rullaa pyörätuolillaan pitkin palvelutalon käytäviä. Usein löytyy vapaaehtoinen työntäjäkin. Ahkerimmat Kersti palkitsee kurkkupastilliaskilla.
Päivät täyttyvät ohjelmasta. Korttirinki käynnistyy jo aamiaisen jälkeen. Hyvällä säällä ulkoillaan. Keskiviikkoisin Kersti käy saunomassa ja uimassa.
”Kersti on koko talon paras kelluja”, ohjaaja Marika Mostova huomauttaa.
Kangaspuiden käsittely ei Kerstiltä enää suju, mutta hän leikkaa mielellään matonkuteita muille. Torstaisin on jumalanpalvelus. Sitä Kersti ei jätä koskaan väliin.
Kerstin lonkkakivut ovat saatu hallintaan kipulaastareilla. Pesu- ja siirtymätilanteet sujuvat turvallisesti, ja pätevää apua on saatavilla vuorokauden ympäri.
”On ihana nähdä, miten hyvin äiti voi”, Pia-Dora sanoo ja viittoo saman äidilleen. Kersti nyökkää, hymyilee ja rutistaa sitten tytärtään.